Kohta on taas se aika vuodesta, kun vanhenen vuodella. Tuntuu, että vuodet menee nykyään todella nopeasti. Kun täytin 40 vuotta kärsin pari vuotta ennen ja jälkeen valtavan kriisin. Tuntui, että tämä oli nyt tässä ja seuraavaksi eläke ja kuolema. Tuntui, että juuri oli se aika kun töissä sanoi, että 30 vuotta näitä hommia pitäisi vielä tehdä ennen eläkeikää ja yhtäkkiä oli kymmenen vuotta mennyt. Toki nythän ei tiedä pääseekö eläkkkeelle koskaan.
Onneksi kuitenkin elämä on järjestetty niin, että kun vuosia tulee niin kaikki muuttuu selkeämmäksi. Lapset kasvaa, itselle jää enemmän aikaa, draamailu, niin oma kuin toisten, lakkaa kiinnostamasta ja voi kanavoida tekemisiään siihen suuntaan mikä kiinnostaa ja kehittää. Vanheneminen tuo myös itsevarmuutta, vaikka välillä tuntuu, että on totaalisesti pudonnut kärryiltä. Aina sinne kuitenkin on takaisin päässyt.
Ja jos joskus satun tuntemaan itseni vanhaksi tai ainakin vanhemmaksi kuin muut, tulee omalta äidiltä tekstiviesti, jossa lukee: älä lenkkeile siellä metsässä yksin, siellä on nähty karhuja. Bing! Taas tunnen olevani teini-ikäinen 😀Koskahan roolit kääntyy toisinpäin?
Tänä vuonnakaan en siis jää syntymäpäivänä peittojen alle ja nouse vasta vuorokauden vaihtuessa, vaan jatkan löytämälläni tiellä. Elämä on lyhyt ja siitä pitää nauttia itselleen sopivilla tavoilla. Ja vaikka se tapa olisi mikä, niin älä anna kenenkään siihen puuttua.
Nyt ihanaa kesäpäivää kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti